Kissa puussa 112

Kuinka moni teistä soittaa hätänumeroon jos kissa on puussa? Hätäkeskus ohjeistaa:

"Osa pelastuslaitoksista tekee myös kiireettömiä pelastustehtäviä, kuten kissan auttamista puusta. Kyseisissä tilanteissa hätäkeskus on kuitenkin väärä yhteystaho, koska kyseessä ei ole kiireellinen hätätilanne. Pelastuslaitosten omista numeroista voi kysyä tarvittaessa apua ja pelastuslaitos päättää tapauskohtaisesti avunannosta resurssitilanteensa tai omien linjaustensa mukaan."

 Paikallisessa Facebook- ryhmässä oltiin taas hieman huolestuneita, kun kissa oli puussa. Tarina ei kerro että onko soittanut 112, vai mihin mutta "palokunta ei luvannut tulla" . Ihan ensimmäisenä syynä varmasti on ollut se, että huolestunut kansalainen oli nähnyt kissan puussa, eikä tiennyt kauanko se siellä on ollut.

Asiantuntevina kommentteina keskustelussa mainittiin että vakinaisilla ei ole aikaa ja resursseja, mutta VPK voisi ehtiä koska ei ole ensisijaisena lähtijänä. Tiedoksi nyt kuitenkin, että lähialueella on toistakymmenta vapaapalokuntaa, jotka ovat ykköslähdön lähtijöitä, myös sillä alueella missä kissa puussa oli.

Itseäni ei voisi kissan puusta hakeminen vähempää kiinnostaa. Ensinnäkin, vepari kun olen niin töistä ei kovin mielellään jää pois kissan vuoksi, joka on puussa sen seurauksena että omistaja on välinpitämätön pitäen kissoja irti. Ei, en ole kissanvihaaja. Olen kissanomistaja ja pidän meidän riiviöstä niin paljon, että se juoksentelee ulkona vain valjaissa ja kiipeilee sellaisissa puunrungoissa että se ei korkeille oksille pääse.

Kyllähän se vähän niin on, että jos kissan omistaja tiedetään niin sen pitäisi itse hoitaa paikalle vaikka paikallinen yrittäjä joka sen kissan sieltä puusta hakee, eikä vaivata sen koommin niin vakinaista kuin vapaaehtoista palokuntaakaan. Toisin silmin katsottuna, kissan pelastaminen puusta voi toimia ihan hyvänä harjoituksena esimerkiksi puomitikasauton käyttöä ajatellen.

 Myöhemmin kuulin että kyseinen kissa oli puusta alas saatu seuraavana päivänä, ja palokunta oli (virheellisesti) tilattu 112 kautta.

Voice Of Finland finaalissa

Kekäleenpotkija oli eilen Logomossa katsomassa Voice Of Finlandin finaalia. Ajatus oli lähteä nautiskelemaan hienoista esityksistä. Kuinkas kävikään? Yleisönä oleminen kävi ihan täydestä työstä.

- Teidän pitää osata näytellä. Televisioruuduissa pitää näkyä että täällä on järisyttävät bileet.

Ennen suoraa lähetystä salin ohjaaja antoi nuotteja siitä milloin taputetaan ja mylvitään, noustaan seisomaan ja niinpoispäin.

- Koko Logomo- sali seisoo, se kertoo jo jotain, juontaa Axl Smith

Kyllä. Kertoo sen että seisoimme ja mylvimme käskystä, ainakaan minä en ollut tilanteessa niin innoissani. Musiikkiesitysten aikana oli hieman aikaa palautua, ja sammuttaa rehkimisestä tullut jano vedellä, joka toki piti itsellä ostaa. Teki mieli kapinoida ja istua jurottaa vain paikoillani ohjaajan ja yleisön heiluessa. Sinni ei antanyt periksi, taputin kohteliaisuussyistä itselleni kämmenet helläksi ja jumppasin penkistä ylös alas. Osa esitysten jälkeisistä juonnoista ja valmentajien kommenteista jäi kuulematta pakollisen mylvimisen vuoksi.

Suorien lähetysten tuotantotiimit ovat varmaan iloisia siitä että saavat yleisöä tekemään hienoa showta, ja me hölmöt vielä maksetaan siitä. Esitykset olivat hyviä ja oli mielenkiintoista nähdä kuinka suora lähetys etenee mutta jatkossa en tule maksamaan siitä että olen osana shown tekijöitä. Jätän menemättä tai menen täysin oman fiilikset mukaan. Hypin jos hypityttää, istun jos huvittaa. Vaikka kuinka näkyisi kuvissa.

Väärin pesty

Autohallimme lattia on ollut vähän ruokottomassa kunnossa siisteydeltään. Hallin siivoamiseen ei ole mitään sovittua siivousjärjestelmää joten lattialle on kertynyt öljy- ym. läiskiä jotka ei ihan vedellä huuhtelemalla lähde pois. Muutama viikko sitten kun pesin omaa autoani niin pesin samalla hallista pari autopaikkaa. Lattiasta tuli lähes yhtä puhdas kuin uusi lattia.

Tällä viikolla soi puhelin:

- Moi. Millä pesit hallin lattian?
- Katuharjalla ja autonpesuaineella.
- Jaa. Pojat pesi lattian eikä saa sitä puhtaaksi, ihmettelevät että millä olet sen pessyt. Laittoivat sitä autonpesuainetta. Jää ihan selkeä raja verrattuna sinun pesemään alueeseen eikä rasva- ja öljyläiskät lähde pois vaikka kuinka hinkkaa.
- Ei se sillä valmiilla seoksella puhdistu. Pitää olla voimakkaampi seos ja antaa vaikuttaa parikymmentä minuuttia. Ei tule edes hiki kun antaa pesuaineen tehdä työn.
- Eikö se aine ole kallista? Ei me sillä aineella voida lattioita alkaa pesemään. Täytyy löytää siihen oikea pesuaine mikä sille lattialle kuuluu.

Lattian epäsiisteydestä oli ollut juttua pitkään, mutta sen kummemmin mitään ei ollut tapahtunut joten päätin tarttua oma-aloitteisesti toimeen. Pesin, mutta väärin.

Oikeita aineita odotellessa.

Palomiehen kahdet vaatteet

Kim Nikula räjäytti pankin Palomiesliiton blogissa ehdottamalla että sopimuspalokuntalaiset ja ammattipalomiehet eroteltaisiin toisistaan erilaisilla asuilla ja ajoneuvoilla. Käytännössä alueellamme, kymmenien tuhansien ihmisten kaupungissa tapahtuisi seuraavaa:

Keskisuuressa rakennuspalossa paikalla olisi kaksi punaista paloautoa. Päivystävä mestari ja sammutusyksikkö. Sinisiä paloautoja paikalla olisi arvioilta 2-8. Punaisen paloauton väki on ehkä ensimmäisenä paikalla ja suorittaa savusukelluksen ensimmäisenä. Ehkä - riippuu mihin kolkkaan kaupunkia hälytys sijoittuu. Turvapari ja muut savusukelluskelpoiset tulevat perässä. Punaisen auton henkilöstö on suorittanut tärkeimmän tehtävän, tarkistanut rakennuksen että siellä ei ole henkilöitä sisällä. Paloa ei ole saatu sammutettua, sillä liekit ovat pureutuneet rakenteisiin. Ilma loppuu, ja on aika siirtyä ulos.

Mitä näkevät sivulliset?

Paikalle alkaa kerääntymään väkeä yhä enemmän. Punaisen auton luona notkuu epämääräinen neljän henkilön porukka autoon nojaillen. Osa lepäilee autossa. Sinisten autojen savusukeltajat suorittavat sammutustöitä niin sisä- kuin ulkopuolelta. Pari sivullista keskustelee että on ne kovia jätkiä kun näin jouluaattona tekevät tällaista paskahommaa.

Punaisen auton ollessa tulipalopaikalla vakiasemalle hälytetään vapaavuoro. Paikalle saapuu kaksi miestä. Heikon miehityksen vuoksi vakiasemalle hälytetään sopimuspalokunnan yksikkö naapurikunnasta turvaamaan lähtövalmius. Saako sinisellä autolla ajaa punaisten pihaan? Miten auto merkitään ennen keikalle lähtöä mikäli yksikkö miehitetään sekaisin vakinaisilla ja sopimuspalokuntalaisilla?

Totuuden näyttäminen

Sopimuspalokuntalaisten erottaminen vakinaisista toisi kansalaisille totuuden esiin siitä miten pelastustoimi Suomessa hoidetaan. Totuuden esiin tuomistahan tässä toitotetaan. Taloudellisinta olisi tosin muuttaa vakinaisen henkilöstön varusteet ja ajoneuvot sillä vähemmän heitä on kuin sopimuspalokuntalaisia.

Mikäli edellämainitun tilanteen lisäksi tulee päällekkäinen tehtävä, punaisia paloautoja ei olisi paikalla ollenkaan. Päivystävä mestari tulisi ehkä toiselta alueelta vajaan tunnin kuluttua, tai sitten ei tule.

Autettava haluaa tietää?

Blogikirjoituksessa oli mainittu myös "ongelmaksi" se että kansalainen ei tunnista kuka toimii virkavelvollisuudella, ja kuka ei. Tähän liittyen näinkin hyvän kommentin - kuinka moni ammattipalomies tai sopimuspalokuntalainen on ollut tilanteessa, jossa autettava on kysynyt että onko hän ammattipalomies vai sopimuspalokuntalainen?

Palomiehen etiikka ja pelastustoimen arvot?

Mitä tällä erottelulla halutaan saavuttaa? Erottelun jälkeen SPAL järjestäisi massiivisen kampanjan - Älä luota sinisten paloautojen auttajiin, vain punaiset ovat niitä oikeita?

SPAL:in kanta ei kuitenkaan muuta suhtautumista oman alueeni ammattilaisiin. Toimimme usein yhdessä, istumme samoissa koulutuksissa. Jatkakaamme samaan malliin, toistemme osaamista arvostaen.

Polar Flow aktiivisuusranneke

Sopimuspalokuntalaisen päivä aktiivisuusrannekkeesta katsottuna.

Veparit säästötalkoisiin?

Marko Partanen kirjoittaa blogissaan pelastustoimen säästöistä ja siitä kuinka sopimuspalokuntien roolit tulisi miettiä uudelleen.

 Hälytysrinkejä voidaan täsmentää. Korvaukset tehtävästä maksettaisiin hälytetyn yksikön miesmäärän mukaan: Jos sopimuspalokunasta hälytetään sopimuksen mukainen 1+3 yksikkö, niin palkka maksetaan niille neljälle henkilölle, jotka nousevat sopimuksen mukaiseen ajoneuvoon. Asemalla limpsaa juovat eivät tarvitse palkkaa.

 Asiassa on muutama mutta.

Palokuntasopimuksia on monenlaisia. Monessa paikassa henkilöstö ei saa mitään korvausta, vaan korvaus menee palokuntayhdistykselle joko tuntiperusteisesti hälytys- ja harjoituskertojen mukaan, tai vuosittaisena könttäkorvauksena jolloin korvaussumma pysyy samana riippumatta siitä minkä verran on keikkoja ja minkä verran niihin hälytetään väkeä.

Miten toimiva hälytysrinki sitten ylläpidettäisiin? Sopimuspalokuntalaiset ovat omissa töissään, ja koskaan ei tiedä kuka pääsee lähtemään keikalle. Usein on kuitenkin niin että päivälähtöihin osallistuu sama pieni porukka, jolloin samat henkilöt päivystäisi aina ja samalla torpedoitaisiin mahdollisuus muilta osallistua keikoille. Töistä ei voi olla pois sen vuoksi että päivystää vapaaehtoisesti ja korvauksetta, hyvälläkään suunnittelulla.

Päivystysrinki ja sen mukainen korvaus voisi toimia ns. virka-ajan ulkopuolella niissä palokunnissa joissa aseman ja kaluston omistaa aluepelastuslaitos. Edelleen on palokuntia, joissa aseman omistaa yhdistys, ja joissain paikoin jopa ajoneuvokalustonkin. 1+3 lähtökorvauksilla ei makseta kiinteistön ja kaluston ylläpitokuluja ja hankintoja.

Tiheimmissä paloasemaverkostoissa ei kaikkia asemia välttämättä edes tarvitse. Sopimuspalokuntalaisia voisi siirtyä pelastuslaitosten isommille asemille jolloin vanhoista rakennuksista ja niiden ylläpidosta pääsee eroon. Monella asemalla on tilanne että vakituista henkilöstöä ei riitä liikuttelemaan kaikkea asemalla olevaa kalustoa joten kaluston hyödyntäminenkin tehostuu. Tämä vaatisi suuria järjestelyiltä ja jopa uhrauksia heittäen perinteet nurkkaan niiltä yhdistyksiltä jotka omistavat itse kiinteistönsä. Lisäksi vaadittaisiin myönteistä asennetta niin aluepelastuslaitoksen suunnalta kuin sopimuspalokuntalaistenkin suunnalta, sillä sopimuspalokuntatoiminta ei ole pelkästään hälytyksiä. Se on myös valistusta, kouluttamista, varautumista ja perinteitä. Kuinka moni vakkari olisi valmis siihen että asemalla alkaa pyörimään palokuntanuoria,- naisia ja -veteraaneja hälytyskelpoisten palokuntalaisten lisäksi?

Kyllä meilläkin pelastustoimen säästöihin osallistuttaisiin mutta Markon esittämä malli ei vain meidän tapauksessa toimi.

Kolmas näkökulma

Tuoreessa Palokuntalainen- lehdessä käsitellään ikivanhaa aihetta, ammattilaiset vs. sopimushenkilöstö. Aiheesta on annettu lehteen kaksi asiallista näkökulmaa. Ottamatta kantaa kahteen näkökulmaan, nyt kolmannen antaa se monien parjaama sopimuspalokuntalainen.

Ylpeänä voin sanoa että oman palokuntani yhteistyö ammattilaisten kanssa sujuu lähes poikkeuksetta hyvin. Kaupunki on pieni ja vakinaisella asemalla välittömässä lähtövalmiudessa on vain yksi pelastusyksikkö pienellä vahvuudella, joten yhteistyön on syytäkin sujua. Meidän yhdistyksessämme koulutetaan jo nuoresta asti kunnioittamaan ammattilaisia, kuitenkin muistaen oma ylpeys ja tarpeellisuus järjestelmässä. Vakinaisten puolelta ei tule meidän suuntaan kyräilyä, vaan he tiedostavat asiallisesti vahvuutemme ja heikkoutemme. Yhteistyö sujuu aina paikallisen aseman miehistöstä alkaen pääkallopaikan johtoon saakka.

Alueilla on erilaisia kulttuureita, ja on erilaisia palokuntia. Monesti sopimuspalokuntalainen mielletään jälkisammuttajaksi, kekäleenpotkijaksi. Kyllä mekin jälkisammutusta ja raivausta teemme, mutta myös ensi- iskuja joko yksin tai vakinaisen yksikön tukena. Aina ei ole edes vakinaisia paikalla päällekkäisten tilanteiden vuoksi. Joskus pieni tilanne hoidetaan yksin. Joukkuelähdöissä puolestaan sopimuspalokuntalainen saattaa toimia tilannepaikan johtajana siihen saakka että mestari tulee jostain kaukaa paikalle. Kouluttaudutaan ja kuntotesteissä käydään. Tänä(kin) vuonna savusukeltajien kuntotestin läpäisseiden lukumäärä on kaksinumeroinen luku.

Mutta niin on tälläkin alueella poikkeuksia. Muistan vuosia sitten erään risteyskolarin, johon meidätkin hälytettiin. Ammattilaiset piti huolen potilaista sekä auton raivauksesta. Meidän tehtävä oli istua autossa ja katsoa, kun ohiajavat autoilijat ajelivat ja taiteilivat itsensä parhaansa mukaan risteyksessä haluamaansa suuntaan, vaarantaen samalla ammattilaisten työturvallisuuden. Osaavia liikenteenohjaajia olisi ollut vieressä, mutta paloesimiehen sinni ei antanut periksi, kyllä ammattilaiset pärjää. Taisi olla sama paloesimies, joka maastopalopaikalla korotti vasteen keskisuureksi vasta kun omat letkut loppuivat, eikä liekinhiventäkään oltu tuossa vaiheessa vielä sammutettu.

Kaikesta huolimatta, kiitos teille ammattilaisille hyvästä yhteistyöstä!

Asennevammaa löytyy myös toisesta päästä. Esimerkiksi eräs alueemme sopimuspalokunnan päällikkö on sanonut suoraan haistattavansa pitkät aluepelastuslaitokselle. Hänelle ja kaltaisilleen sanon kiitos ettette ole meidän palokunnassamme. Ei yhteistyötä noin hoideta.