Kolmas näkökulma

Tuoreessa Palokuntalainen- lehdessä käsitellään ikivanhaa aihetta, ammattilaiset vs. sopimushenkilöstö. Aiheesta on annettu lehteen kaksi asiallista näkökulmaa. Ottamatta kantaa kahteen näkökulmaan, nyt kolmannen antaa se monien parjaama sopimuspalokuntalainen.

Ylpeänä voin sanoa että oman palokuntani yhteistyö ammattilaisten kanssa sujuu lähes poikkeuksetta hyvin. Kaupunki on pieni ja vakinaisella asemalla välittömässä lähtövalmiudessa on vain yksi pelastusyksikkö pienellä vahvuudella, joten yhteistyön on syytäkin sujua. Meidän yhdistyksessämme koulutetaan jo nuoresta asti kunnioittamaan ammattilaisia, kuitenkin muistaen oma ylpeys ja tarpeellisuus järjestelmässä. Vakinaisten puolelta ei tule meidän suuntaan kyräilyä, vaan he tiedostavat asiallisesti vahvuutemme ja heikkoutemme. Yhteistyö sujuu aina paikallisen aseman miehistöstä alkaen pääkallopaikan johtoon saakka.

Alueilla on erilaisia kulttuureita, ja on erilaisia palokuntia. Monesti sopimuspalokuntalainen mielletään jälkisammuttajaksi, kekäleenpotkijaksi. Kyllä mekin jälkisammutusta ja raivausta teemme, mutta myös ensi- iskuja joko yksin tai vakinaisen yksikön tukena. Aina ei ole edes vakinaisia paikalla päällekkäisten tilanteiden vuoksi. Joskus pieni tilanne hoidetaan yksin. Joukkuelähdöissä puolestaan sopimuspalokuntalainen saattaa toimia tilannepaikan johtajana siihen saakka että mestari tulee jostain kaukaa paikalle. Kouluttaudutaan ja kuntotesteissä käydään. Tänä(kin) vuonna savusukeltajien kuntotestin läpäisseiden lukumäärä on kaksinumeroinen luku.

Mutta niin on tälläkin alueella poikkeuksia. Muistan vuosia sitten erään risteyskolarin, johon meidätkin hälytettiin. Ammattilaiset piti huolen potilaista sekä auton raivauksesta. Meidän tehtävä oli istua autossa ja katsoa, kun ohiajavat autoilijat ajelivat ja taiteilivat itsensä parhaansa mukaan risteyksessä haluamaansa suuntaan, vaarantaen samalla ammattilaisten työturvallisuuden. Osaavia liikenteenohjaajia olisi ollut vieressä, mutta paloesimiehen sinni ei antanut periksi, kyllä ammattilaiset pärjää. Taisi olla sama paloesimies, joka maastopalopaikalla korotti vasteen keskisuureksi vasta kun omat letkut loppuivat, eikä liekinhiventäkään oltu tuossa vaiheessa vielä sammutettu.

Kaikesta huolimatta, kiitos teille ammattilaisille hyvästä yhteistyöstä!

Asennevammaa löytyy myös toisesta päästä. Esimerkiksi eräs alueemme sopimuspalokunnan päällikkö on sanonut suoraan haistattavansa pitkät aluepelastuslaitokselle. Hänelle ja kaltaisilleen sanon kiitos ettette ole meidän palokunnassamme. Ei yhteistyötä noin hoideta.

Motivaatiosta

Siviilityössäni käydään kehityskeskusteluja esimiehen kanssa pari kertaa vuodessa. Tiimitasolla käydään läpi päivittäin mitä on saatu aikaiseksi. Parin- kolmen viikon välein keskustellaan avoimesti siitä miten tiimi on suoriutunut, mitä on mokattu ja mitä tehty hyvin. Avoimesti myös keskustellaan kuinka edelleen voisimme parantaa työskentelyämme.

Palokuntayhdistyksessä kuuluisi käydä myös jonkinlaisia kehityskeskusteluja kerran vuodessa. Kysellä jäsenien kuulumisia ja parannusehdotuksia sekä sitä että mitä he itse haluavat. On tärkeää tietää mikäli jollakin on haluja eri vastuutehtäviin. Ympäristössä missä itse toimin, tällainen kulttuuri puuttuu. Sen sijaan että toimittaisiin tiiminä, kyräillään selän takana mikäli joku asia on pielessä. Pahimillaan voidaan jopa agitoida jäseniä jonkun avainhenkilön vaihtamiseen. Siitäkin huolimatta että avainhenkilö hoitaakin tehtävänsä pääasiassa hyvin, mutta pärstä ei vaan mielytä sen lisäksi että jotain virheitä on tullut tehtyä. Pärstää ei tietysti saa vaihdettua, mutta virheistä oppii ja niitä sattuu kaikille.

Tämä harrastus vaatii suurta sitoutumista ja ajankäyttöä niin hallinnon kuin eri osastojenkin puolella. Vastuuta ottaviin tehtäviin ei yleensä ole ruuhkaksi asti tulijoita. Siksi avoin keskustelu ja suunniteltu henkilöstön kehittäminen on erittäin tärkeää. Yhdistysmaailmassa kun ollaan, niin ei ole tarkoitus eikä kenenkään etu että samat henkilöt hoitavat vastuutehtäviä pahimmillaan kymmeniä vuosia. Päällikön ja osastonjohtajien tehtäviä ei kyllä vuodessakaan opi, joten muutama vuosi tehtävässä kuitenkin vaaditaan, mikäli ajatellaan asiaa yhdistyksen kehittymisen kannalta.

Henkilökierto motivoi myös jäsenistöä. Rivissä on varmasti niitä, jotka eivät halua olla koko loppuelämäänsä sammutusmiehiä. Heillä voi olla haluja yksikönjohtajaksi ja sitä kautta myös osastonjohtajaksi tai palokunnan päälliköksi. Tai vaikka ihan hallitukseen asti. Edelleen, mikään vastuutehtävä ei ole kenenkään yksinoikeus vaan kaikilla riittävän koulutuksen ja kokemuksen omaavilla tulee olla samanlainen mahdollisuus tulla valituksi.

Mikäli olet tullut "syrjäytetyksi" syksyn kokouksessa, se ei välttämättä tarkoita sitä että olet hoitanut hommasi huonosti. Olet voinut hoitaa hyvinkin ansiokkaasti, mutta ehkä jo tarpeeksi kauan. Nyt vaan on jonkun muun vuoro, eikä siitä kannata vetää hernettä nenään ja heittää hanskoja naulaan. Jos näin kuitenkin teet niin vaihto oli ihan aiheellinen.

Facebookin vaarat

Facebookin vaaroista kirjoitellaan ja varoitellaan paljon, niin iltapäivälehdissä kuin kiertävillä Facebookin seinäpostauksilla. Onpa vaaroja varten perustettu oikein oma ohjesivustokin. Osa kiertoviesteistä on täyttä huttua, mutta asiaakin paljon mahtuu. On kuitenkin yksi vaara johon en ole vielä kiertoviesteissä törmännyt tai muutenkaan kenenkään varoittelevan. Facebookin käyttö liikenteessä.

Olen nähnyt lukuisia postauksia omiltakin FB- kavereilta mihin on otettu kuva autolla ajaessa. Useimmiten kuvilla halutaan osoittaa millainen ajokeli on. Satoi tai paistoi.  Vettä sataa, räpsästään kuva. Radiossa soi Rainy Day - päivitetään kuvalle tekstiksi. Jos ajokeli on ennestään huono, pitääkö omaa ja muiden turvallisuutta ennestään vaarantaa päivittämällä statuksia? Kännykän näpyttely ajon aikana on kiellettyä, sekä hemmetin vaarallista, joten näpyttely ei ole sen hyväksyttävämpää aurinkoisilla ilmoillakaan. Juuri äsken näin taas samanlaisen postauksen - pilkkopimeä tie ja aikainen aamu, kenties unihiekkaa vielä silmissä.Pimeää on ja vauhtia sata, radiossa soi. Soi, niin kauan kunnes rysähtää ja pelastuslaitoksen väki tulee ja katkaisee autosta virrat.

Koomisempaa, mutta yhtä vaarallista on räpsiä kuva toisesta "liikenteenvaarantajasta" ja haukkua se pystyyn. Facebook päivitetään tietenkin samantien, eikä vaikka seuraavalla kahvitauolla.

Esimerkkikuvia olisi monia tähän laittaa, mutta kunnioitan näiden liikenteenvaarantajien tekijänoikeuksia enkä kopioi kuvia luvattomasti.

Vaarallinen villitys Facebookissa, soisin iltapäivälehtien otsikoivan.