Jälkikäteen olen ihmetellyt että on sitä ollut virtaa. Ylä-asteen jälkeen kun menin ammattikouluun, opiskelu tapahtui toisella paikkakunnalla noin 90 kilometrin päästä kotipaikkakunnalta. Silti, uskollisesti kuljin kerran viikossa miehistön harjoituksissa. Koulun jälkeen bussiin,repun heitto kotiin, siitä suoraan asemalle. Yö vanhempien luona ja aamubussilla takas opiskelupaikkakunnalle. Ammattikoulusta valmistumista ei muuten tullut juhlittua mitenkään. Koulun päättäjäisten jälkeen kun pääsin kotipaikkakunnalle, niin iltapäivästä pukkasi keikan jonka sammuttelussa menikin sitten yölle asti. Samassa rytäkässä paloi talo, peltoa ja metsää.
Armeija- aikana keikoilla ei tietysti paljoa ehtinyt keikoilla kulkemaan, ja se harmitti. Joitakin keikkoja toki lomilla tuli käytyä, mutta huomaan että tuosta ajasta ei palokuntamuistoja ole ollenkaan, lukuunottamatta sitä keikkaa, jonka aikana päällikkö kysyi että jos minulla ei ole armeijan jälkeen muuta tiedossa, että kiinnostaisiko tulla asemalle päivähommiin työllisyystuella. Tai mikä tuki se nyt mahtoi ollakkaan. Olen aina ollut sitä mieltä että kaikki tekeminen on eteenpäin. joten niin vierähti sitten yhdeksän kuukautta palolaitoksella "palomiehenä", eli asemalla päivät puuhastellen, ja usein oli päivystystäkin virka-ajan ulkopuolella. Tarkkaavainen lukija huomaa että palokuntatouhun alkumetrit olen viettänyt puolivakinaisessa palokunnassa. Virtaa oli tosiaan kintaissa, tuona vuonna päivystin kesällä 4 viikkoa putkeen. Nykyään vapaa-aikaa kuitenkin arvostaa sen verran että vaikka palokuntatouhut on kivaa niin tuollainen päivystys ei tulisi kysymykseenkään. Tuolloin vuodessa olin mukana yli sadalla keikalla.
Sitten tuli päätösten aika. Jäädäkkö vielä työttömyysrahoilla hommiin, hakea opistoon vai sen alan hommia mihin ammattikoulutuksen olin hommannut. Palomies oli aina toiveammattini, mutta jostain syystä päädyin valitsemaan ammattikoulun alani, ja muuttamaan satojen kilometrien päähän, ja hylkäämään yhteisön jossa olen saanut kasvatusta enemmän kuin kotonani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti